Berliinin ja Sundancen elokuvafestivaaleilla nähty Klondike kuvaa Ukrainan sodan alkunäytöstä vuoden 2014 Donbassissa.
Itä-Ukrainan maaseudulla asuvien Irkan (Oksana Cherkashyna) ja Tolikin (Sergey Shadrin) arki nyrjähtää liitoksistaan, kun venäläisten ammus repii kotitalon seinän irti. Kohta taivaalta putoaa Buk-ohjuksen pudottama Malaysia Airlinesin matkustajakone.
Räjähdyksiä seuraavat tunnuksettomat venäläissotilaat, joiden liikkeistä Moskovaan kumartavalla naapurilla on epämiellyttävän paljon tietoa. Irkan Kiovasta palannut veli Yaruk (Oleg Shcherbina) manaa separatistit helvettiin. Tolik ja viimeisillään raskaana oleva Irka keskittyvät miettimään, pitäisikö jäädä vai lähteä – onko se ylipäätään mahdollista?
Ukrainalaisen Maryna Er Gorbachin ohjaus kuvaa sodan mekaniikkaa yksilötasolla. Epämääräisesti etenevä konflikti tuo kuolemanvaaran olohuoneeseen ja pakottaa mahdottomiin valintoihin. Kamera katsoo epäreilua näytelmää pienen etäisyyden päästä kuin rujoa taulua, jonka merkitys avautuu piinallisen hitaasti.
Tämä elokuva on yksi niistä, jonka haluaa katsoa, mutta ei kuitenkaan haluaisi, koska se tuo Ukrainan sodan kauhut niin lähelle. Mieleni teki monta kertaa kääntää katseeni pois, mutta en kuitenkaan pystynyt, sillä ohjaaja Maryna Er Gorbachin kertoma tarina pitää katsojan julmassa otteessaan alusta loppuun saakka.
Klondike on hyvinkin yksinkertainen tarina, joka rajoittuu oikeastaan yhteen pihapiiriin, mutta tuossa pihapiirissä ja sen läpi kulkevissa ihmisissä ja heidän kohtaloissaan kiteytyy koko Ukrainan sodan järjettömyys. Tästä näkökulmasta oli suorastaan karmeaa katsoa elokuvaa, koska takaraivossa jyskytti viiltävä ja sattuva tietoisuus siitä, että samat julmuudet jatkuvat edelleen.
Klondiken voima piilee siinä, että katsoja tottuu ja eläytyy pääosassa olevan pariskunnan elämään ja kohtaloon. Elokuvassa on esimerkiksi kohtaus, jossa päähenkilöt katsovat jalkapalloa, ja samalla heidän osuman saanut talonsa melkein romahtaa kaksikon ympärillä, mutta silti he yrittävät jatkaa normaalia elämää. Kaiken tuon järjettömyys, mutta myös sen kauneus iski minuun todella lujaa.
Ukrainaa raastava konflikti on elokuvassa tietenkin tärkeässä osassa, mutta mielestäni ohjaaja on tehnyt upean valinnan, sillä taisteluiden ja sodan melske on häivytetty taka-alalle, mutta niiden ei anneta missään vaiheessa unohtua. Pariskunta joutuu tasapainoilemaan kaiken tämän järjettömyyden keskellä.
Tolik ja viimeisillään raskaana oleva Irka joutuvat kohtaamaan myös keskinäiset kärhämänsä. Klondikessa onkin hienoa juuri se, että keskinäisten nahisteluiden kautta tarina levittäytyy koko aluetta ja maata koskevaksi taisteluksi.
Pääosissa nähtäviä Oksana Cherkashynaiaa ja Sergey Shadrinia ei voi kehua tarpeeksi. He ovat käsittämättömän upeita. Roolien on täytynyt olla todella vaikeita, kun otetaan huomioon Ukrainan nykyinen tilanne. Ei voi sanoa muuta kuin BRAVO!!
Lopuksi täytyy todeta, että elokuva veti koko yleisön hiljaiseksi tavalla, jota en ole kokenut kovinkaan monta kertaa.
Klondike nähdään festivaalilla vielä kaksi kertaa 18.9 ja 22.9. Liput näytöksiin voit ostaa festivaalin kotisivulta.
Teksti: Juho Kojima
Juonikuvaus: Matti Rämö/Rakkautta & Anarkiaa