Bob Odenkirk on Hutch Mansell, perheenisä, aviomies ja töihinsä hukkuva salamurhaaja. Neljä vuotta sen jälkeen, kun hän tuli vahingossa haastaneeksi venäläismafian, Hutch on yhä 30 miljoonaa dollaria velkaa rikollisjärjestölle ja maksaa velkaansa pois hoitelemalla kansainvälisiä rikollisia.
Vaikka Hutch nauttiikin toiminnantäyteisestä työstään, hän ja hänen vaimonsa Becca ovat uupuneita ja ajautumassa kauemmas toisistaan. Niinpä he päättävät viedä lapsensa lyhyelle lomalle Wild Bill’s Majestic Midway and Waterpark -huvipuistoon, samaan paikkaan, jossa Hutch ja hänen veljensä Harry kävivät lomalla lapsuudessaan.
Hutchin isä napataan mukaan matkaan, ja perhe saapuu pikkukaupunkiin nimeltä Plummerville valmiina viettämään rentoa lomaa auringossa.
Ollaan nyt sitten ihan rehellisiä. Tässä meillä on elokuva, jonka juonella ei ole mitään väliä. Ainoa tarkoitus taisi olla, että Hutch pääsi leipomaan pahisten turpia. Sinänsä ihan hauskaa, mutta toisaalta melkoisen tylsää, sillä tapahtumat toistuvat kerta toisensa jälkeen.
Leffa on kuin sekoitus köyhän miehen John Wickiä ja baaritappelujen klassikko Road Housea. Tuo ei tällä kertaa kuitenkaan riitä, sillä Nobody 2 ei sisällä yhtään omaperäistä ideaa, vaan kaiken voi arvata ennalta.
Tarinan parasta antia on Hutchin asenne elämään. Miestä itseään voi lätkiä turpaan, niin paljon kuin vastustaja jaksaa, mutta perheeseen ei kosketa, mutta jos joku nyt kuitenkin sattuu olemaan niin tyhmä, että erehtyy uhkaamaan elämäänsä väsyneen Hutchin läheisiä, niin ensin tuloo paistinpannusta päähän, sen jälkeen kulkuset saavat hoitoa nyrkkiraudalla.
Bob Odenkirk on ainoa ja oikea valinta Hutchin rooliin. Hänellä tuntuu olevan liiankin hauskaa, mutta siitäkin huolimatta Odenkirk ottaa hommansa todella vakavasti.
En ole koskaan katsonut tämän elokuvasarjan ensimmäistä osaa, enkä äsken näkemäni perusteella ole varma, haluanko edes katsoa sitä.
Tähdet: **
Ensi-ilta: 15.08.2025
Ikäraja: 16
Pituus: 89 min.
Ohjaus: Timo Tjahjanto
Käsikirjoitus: Derek Kolstad, Aaron Rabin
Teksti: Juho Kojima