Parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscarista kilpailee tänä vuonna viisi ehdokasta. Mukana on elokuva, joka kertoo kuulonsa menettävästä rumpalista. Tarina korealaisesta perheestä, joka muuttaa Yhdysvaltoihin viljelläkseen maata ja paremman elämän toivossa. Poliittisesta mielenosoituksesta, joka johtaa kuuluisaan oikeudenkäyntiin. Kertomus Black Panther liikkeen johtamasta mustien ihmisoikeustaistelusta. Mukaan mahtuu myös tarina nuoresta naisesta, jolla oli edessään lupaava tulevaisuus, mutta kaikki ei suju suunnitelmien mukaan.
Will Bersonin ja Shaka Kingin kirjoittama Judas And The Black Messiah on mielenkiintoinen tapaus, sillä se on toisaalta erittäin hyvä kuvaus Black Panther liikkeen toiminnasta, ja FBI:n yrityksistä soluttautua järjestön sisäpiiriin, mutta se muistuttaa likaa töksähtelevää dokumenttia ollakseen todella kiinnostava. Bersonia ja Kingiä tarinan luomisessa avustivat Kenny ja Keith Lucas. Uskon, että tällä tiimillä oli tarkoitus luoda vetoava ja katsojaan uppoava elokuva, mutta minuun käsikirjoitukselle valittu tyyli ei vedonnut. Siinä olisi voinut olla edes ripaus pehmeyttä.
Minari kertoo uuteen ympäristöön sopeutumisen vaikeudesta. Lee Isaac Chunging käsikirjoittama elokuva on todella lämminhenkinen erään perheen yhteinen kasvutarina. Tämän takia tuntuu lähes uskomattomalta todeta, että käsikirjoitus ja ilmaisun monimuotoisuus tekivät Minarista vaikeasti seurattavan elokuvan. Minari on varsinainen kielten sekamelska. Elokuvassa puhutaan koreaa ja englantia, eihän siinä mitään, mutta käytettävä kieli vaihtelee todella nopeasti ja tiuhaan. Jostain syystä koin tekstitysten seuraamisen tällä kertaa todella haastavaksi.
Promising Young Woman on elokuva, josta en saanut millään otetta. Kyseessä on Emerald Fennellin käsikirjoittama tarina nuoresta lääketiedettä opiskelevasta naisesta, jonka elämä suistuu raiteiltaan. Ehkä vika on minussa, mutta kyseessä on elokuva, jonka tarinaa, juonta tai käsikirjoitusta on todella vaikea seurata. Ihmettelen kovasti, miten kyseinen elokuva on edes päässyt ehdokkaaksi tähän kategoriaan.
Sound Of Metal on melkoisen traaginen kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun ammattiaan rakastavan muusikon kuulo alkaa pettää. Elokuvassa on käytetty ääniteknisesti upeita ratkaisuja, mutta tarina ja käsikirjoitus, joista vastaavat Darius Marder, Abraham Marder ja Derek Cianfrance, ovat yhtä tylsiä kuin seinän tuijottaminen. Annoin tälle elokuvalle, monta mahdollisuutta, mutta ei oikein napannut.
The Trial Of The Chicago 7 tuo yleisön eteen aiheen, joka saattaa olla Yhdysvalloissa monille vaikea vielä nykyisinkin. Aaron Sorkinin käsikirjoittama draama kertoo Vietnamin sodan vastaisesta mielenosoituksesta, jonka tapahtumat johtavat kuuluisaan oikeudenkäyntiin, josta ei käänteitä puuttunut. Aaron Sorkin kirjoittaa tavalla, joka muistuttaa oopperaa. Jokaisella sanalla on oma tarkasti valittu aika ja paikka, jos järjestystä muuttaisi, niin koko rakennelma romahtaisi. Sorkinin käyttämä ilmaisu on pehmeää ja soljuvaa. Hänen tekstinsä kertoo aina kokonaisen tarinan helposti seurattavalla tavalla, mutta kuitenkin niin, että itse kertomus tai draama eivät kärsi.
Itse uskon ja todella toivon, että Aaron Sorkin voittaa Oscarin. Yksikään toinen kategorian ehdokkaista ei mielestäni yltänyt lähellekään hänen tasoaan, mutta hei nyt on kyse Oscareista, joten näemme yllätyksiä aivan varmasti!
Teksti: Juho Kojima