Joukko samalle hotelliketjulle työskenteleviä nuoria ihmisiä kokoontuu Kamakuraan firman omistamaan asuntoon tykypäiville. Retriitti alkaa iloisissa tunnelmissa ja moni on tullut paikalle pitääkseen hauskaa. Henkilökuntaongelmia puidaan ja Saki-nimisen naistyöntekijän kohtaama seksuaalinen häirintä ja sen jälkeen syntynyt nimetön nettikiusaus nousee retriitin keskusaiheeksi. Pian herää epäilys siitä, että kiusauskampanjan alullepanija on joku paikallaolijoista.
Ohjaaja Funahashi Atsushi on valinnut todella vaikean ja haastavan aiheen, sillä seksuaalinen ahdistelu ja yleensä kiusaaminen, joka tapahtuu työpaikoilla, on Japanissa kasvava ongelma. Elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin, vaikka niitä onkin muutettu. Kertomus on fiktion ja dokumentin välimuoto.
Ohjaaja pakottaa katsojan kohtaamaan todella kipeitä asioita, joista japanilaisessa yhteiskunnassa ei ole totuttu puhumaan. Tapahtumat tuovat hyvin esiin sen, että japanilainen yhteiskunta perustuu kunniaan ja sen suojeluun. Vaikeat ja vakavat ongelmat lakaistaan maton alle. Työnantajan asemaa tai kunniaa ei saa uhata.
Elokuvan aihe oli kyllä todella mielenkiintoinen, mutta kerronta ontui paikoin melko pahasti. En tietenkään odottanut nopeaa ja räjähtävää toimintaa, mutta elokuvassa oli liikaa pysähtyneitä hetkiä, jotka eivät kuljettaneet tarinaa suuntaan tai toiseen.
Kokonaisuuden ehdoton valopilkku oli Sakin roolissa nähtävä Saki Hirai, joka on koko produktion kannalta keskeisessä roolissa. Hirai ei näytä säikähtävän vastuuta, vaan ottaa roolistaan kaiken irti. Ainakin itse näin tapahtumat hyvin voimakkaasti juuri Sakin hahmon kokemusten kautta.
Jälleen ymmärrän japanilaisten elämää ja kulttuuria hiukan paremmin, siitä suuri kiitos ohjaaja Atsushille. Arigato!
Helsinki Cine Aasia järjestetään tulevana viikonloppuna virtuaalisesti netissä. Lisätietoja löydät täältä.
Teksti: Juho Kojima
Juonikuvaus: Helsinki Cine Aasia