Kun Norialle selviää, että myös saastuneilta Menetetyiltä mailta saattaisi löytyä vettä, hänen on päätettävä, mitä hän hengenvaarallisella tiedolla tekee. Periksiantamattoman Norian tukena ovat paras ystävä Sanja (Mimosa Willamo) ja vesipulaa ratkova Taro (Lauri Tilkanen), mutta voiko heihin luottaa? Salaako sotilashallinto kansalta enemmänkin vesivaroja – voiko yksi ihminen pelastaa maailman kuivuudelta?
Pitkälle tulevaisuuteen sijoittuva Saara Saarelan ohjaama dystooppinen suurelokuva perustuu Emmi Itärannan moderniin klassikkoon Teemestarin kirja (2012).
Tämä elokuva pääsi yllättämään minut täysin. Yleensä olen ihan kauhuissani, kun pitää käydä katsomassa suomalainen leffa, koska niiden taso ei ole kovinkaan korkea, mutta Veden vartija on upea elokuva.
Tarinan aihe ja tunnelma sopii todella hyvin koronan jälkeiseen aikaan. Tarina on todella synkkä. Ihmisten elämää rajoitetaan kovalla kädellä. Suurin osa kansalaisista sopeutuu tilanteeseen, mutta pieni joukko on valmiina vastarintaan, ja hallituksen joukot joutuvat olemaan jatkuvasti varpaillaan.
Eihän Suomessa osata tehdä näin hyviä elokuvia, eihän. Parasta tässä kokonaisuudessa olivat näyttelijät. Nostan esiin kaksi. Saga Sarkola on todellinen tähti!! Hänen suorituksensa on upean eleetön, mutta kuitenkin täynnä tulta ja tappuraa, loistavaa, todella loistavaa! Sarkola pystyi sanomaan enemmän ilmeillään ja intensiteetillään kuin monet muut näyttelijät. Elokuvassa on kohtaus, joka tapahtuu lähteen äärellä. Sarkolan suoritus tuossa kohtauksessa oli äärimmäisen pelkistetty, mutta silti todella voimakas. Puristin tuolini käsinojia täysillä.
Mimosa Willamo ei yltänyt ihan samalle tasolle, mutta oli silti todella hyvä. Sanja oli täynnä synkkää energiaa, joka kuitenkin sykki valoa. Nämä kaksi hahmoa toimivat hyvin yhdessä. Willamon ja Sarkolan välillä oli sähköistä energiaa, joka ympäröi koko elokuvaa.
Elokuva alkaa kello 21.05
Teksti: Juho Kojima