Syvällä Lapin erämaassa Aatami Korpi (Jorma Tommila) etsii kultaa. Ajoittain pommikoneiden ylilento ja etäiset sodan äänet kuuluvat kirkkaina syysöinä. Viimein raskas työ palkitaan ja kultapöly vaskoolissa kasvaa kultakimpaleiksi. Aatami lähtee viemään kulta-aarrettaan lähimpään kaupunkiin. Kun Aatamia vastaan rymistelee SS Obersturmführer Bruno Helldorfin (Aksel Hennie) johtama kolmekymmentä henkinen natsituhopartio, alkaa henkeäsalpaava ja kullanhimoinen takaa-ajo läpi tuhotun ja miinoitetun Lapin erämaan.
Sisu elokuvaa on markkinoitu todella pitkään ja erittäin aggressiivisesti. Markkinoinnista on saanut kuvan, että kyseessä olisi todellinen suurelokuva. Totuus on jälleen aivan toinen. Sisu on ihan tavallinen suomalainen toimintaelokuva, joka on tehty huonosti.
Elokuvassa nähtävät saksalaiset sotilaat yrittävät näyttää varsinaisilta kovanaamoilta, mutta yritys epäonnistuu surkeasti. He saivat minut lähinnä nauramaan myötähäpeästä. Jo pelkästään se, että sekalainen joukkio puhuu englantia, eikä saksaa pudottaa elokuvan saamat tähdet yhteen.
Elokuvan ensimmäinen puoli tuntia muistutti enemmän Lapista kertovaa luontodokumenttia kuin vakavasti otettavaa suomalaista sotaelokuvaa. Ohjaaja unohtui ihailemaan laajoja Lapin erämaita, eikä välillä tuntunut muistavan, että nyt kuvattiin toimintaelokuvaa.
Sisua ei ainakaan vuorosanoilla ole pilattu. Pääosassa nähtävä Tommila keskittyy puukon ja kirveen heilutteluun. Suomalainen Rambon kopio olikin paras osa tätä elokuvaa. Aatami osoitti todeksi sen seikan, että suomalainen mies ei puhu, vaan keskittyy toimintaan.
Olisin suoraan sanottuna toivonut tältä elokuvalta todella paljon enemmän, jo ihan sen vuoksi, että sen markkinointi lupaili niin paljon enemmän ja parempaa. Tarina oli mielenkiintoinen ensimmäiset noin puoli tuntia, mutta sen jälkeen mielenkiintoni romahti, koska tapahtumat junnasivat paikoillaan kuin Suomen luontoon juuttunut panssarijuna.
Sisu saapuu valkokankaalle perjantaina 27.1.
Tähdet: **
Teksti: Juho Kojima