Tositapahtumiin perustuvan lämminhenkisen draamakomedian Minä ja pingviini pääosassa nähdään Oscar-ehdokas Steve Coogan. Elokuvan Housut pois! ohjaajan Peter Cattaneon ja Philomenan käsikirjoittajan Jeff Popen tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo englantilaisen professorin henkisestä ja poliittisesta heräämisestä, kun hän yllättäen pelastaa merestä pingviinin ja joutuu ottamaan sen luokseen huolehdittavaksi Argentiinan historiallisten myllerrysten keskellä.
Kun opettaja Tom Michell (Coogan) pelastaa öljylauttaan juuttuneen pingviinin Uruguayn rannikolla, hänellä ei ole aavistustakaan, mitä tehdä. Puhdistettuaan linnun hän yrittää palauttaa sen mereen, mutta pingviini kieltäytyy lähtemästä. Tomilla on vain yksi vaihtoehto: salakuljettaa se rajan yli Argentiinaan arvostettuun sisäoppilaitokseen, missä hän opettaa. Pingviini Juan Salvador sulattaa sydämet ja mullistaa kaikkien kohtaamiensa ihmisten elämän – jopa kyynisen Tomin.
Elokuva perustuu Tom Michellin omista kokemuksistaan kirjoittamaan kirjaan The Penguin Lessons.
Tämä elokuva vaikutti ennakkoon kiinnostavalta. Lähtökohta vaikutti inhimillisen lämpimältä. Olen aina kiinnostunut historiasta, joten siitäkin näkökulmasta luulin tarinan olevan mielenkiintoinen.
Ohjaaja Peter Cattaneo ei kuitenkaan tuntunut saavan hommaa toimimaan sinänsä hyvästä reseptistä huolimatta. Pahin syyllinen tähän oli Coogan, jonka suoritus oli todella kuiva. Roolikin oli kirjoitettu melko hatarasti, mutta olisi näyttelijä voinut edes hieman yrittää.
Kokonaisuuden parhaan suorituksen tekee sisäoppilaitoksen rehtorin osassa nähtävä Jonathan Pryce. Hänellä sentään on koko ajan pieni pilke silmäkulmassa.
pingviinikään ei tätä elokuvaa pelasta. Sen tehtävänä tuntui olevan vain syöminen ja oleminen. Tällä kertaa se ei kuitenkaan riitä.
Näitä ”pienempiä” leffoja tulee odotettua aina innolla, jotta niitä pääsisi teille kehumaan ja markkinoimaan. Tällä kertaa jouduin kuitenkin pettymään.
Tähdet: **
Teksti: Juho Kojima