Elokuva kertoo vuorosanojen mukaan hieman muunnellun tositarinan siitä, miten Nasa markkinoi nykyisin legendaarisen aseman saanutta Apollo -ohjelmaa, mutta ikävä kyllä melko hyvin tuon avaruusohjelman historiaa ja tekniikkaa tuntevana voin vain todeta, että fiktiolta tämä maistui.
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi tekijät ovat nojanneet näinkin vahvasti fiktioon, ja monta kertaa vääriksi todistettuihin salaliittoteorioihin.
Elokuvassa annetaan ymmärtää, että Apollo -ohjelma olisi ollut epäsuosittu ja hakoteillä ennen Apollo 11:sta lentoa. Varmasti paineet koko kuuohjelman ympärillä olivat valtavat, mutta elokuvassa nähty tilanne vaikuttaa melko epäuskottavalta.
Nasa saa avukseen todella tehokkaan myyntiraketin Kellyn (Scarlett Johansson), joka laittaa myyntirattaat pyörimään sellaisella vauhdilla, että avaruushallinon istumatyöhön tottuneet insinöörit ja pomot eivät meinaa pysyä perässä.
Kelly nappaa työparikseen perinteitä kunnioittavan lentäjän Colen (Channing Tatum), joka aluksi epäilee Kellyn tarpeellisuutta, mutta Cole huomaa nopeasti, että naisen energia ja tarmokkuus nostavat Nasan ylös kuopasta.
Elokuvan kolmas päähenkilö on Woody Harrelsonin esittämä salaperäinen Moe, joka toimii presidentti Richard Nixonin laskuun. Moe pakottaa Kellyn lavastamaan laskeutumisen kuuhun, jotta Yhdysvaltain voitto avaruuskilvassa varmistuisi. Nainen suostuu, koska Moe tietää totuuden Kellyn menneisyydestä.
Tarinan idea on sinänsä söpö kuin Barbien vaaleanpunainen talo. Tatumin ja Johanssonin välillä tuntuu olevan ihan aitoa kemiaa, vaikka tietyissä kohtauksissa tuo romanssi tuntuukin todella väkinäiseltä ja turhalta.
Molemmilla näyttelijöillä on todella paljon karismaa ja charmia, mutta tämä johtaa muutaman kerran tilanteeseen, jossa nuo kaksi Hollywoodin staraa taistelevat valokeilasta hieman liian innokkaasti.
Elokuvassa on omasta mielestäni kolme todella isoa ongelmaa.
Woody Harrelson on loistava näyttelijä, mutta tällä kertaa hän oli väärässä elokuvassa. Mielestäni Moen limainen ja liukas hahmo pilaa elokuvan muuten niin loistavasti rakennetun kepeän tunnelman. Woody tuntui todellakin nauttivan osastaan, mutta itse olen sitä mieltä, että koko Moen hahmo olisi kannattanut pyyhkäistä pois tarinasta.
Syy Moen olemassaoloon löytyy elokuvan kuulentoihin liittyvästä salaliittoteoriasta, joka väittää, ettei ihminen koskaan laskeutunut kuuhun tai kävellyt sen pinnalla. Osa ihmisistä uskoo edelleenkin noin, eikä siinä mitään, jokainen saa uskoa, mitä haluaa, mutta tuo teoria on osoitettu pupuksi monta kertaa.
Miksi tuota soopaa pitää edelleenkin syöttää ihmisille. Luulisi, että elokuvan tuottaneen Applen tiimillä riittäisi edes sen verran järkeä, että tuollaiset hölynpölyt voisi jättää pois.
Elokuvassa on vielä tuonkin lisäksi yksi ongelma, joka närästää minua todella pahasti. Miksi leffa on täynnä fiktiota, vaikka se tukeutuu erittäin vahvasti oikeaan historiaan (Apollo 11).
Kaivoin Nasan netistä löytyviä arkistoja. Cole ja Kelly ovat molemmat keksittyjä hahmoja, miksi. 60-luvun Nasa oli pullollaan todella kiehtovia ja mielenkiintoisia aitoja ihmisiä, joista voisi tehdä kymmenen loistavaa elokuvaa.
Nasalla oli todellisuudessa erittäin vahva markkinointikoneisto, joka luotiin jo ennen Apollo -ohjelmaa. Se luotiin Mercury ja Gemini -ohjelmien aikana. Työhön osallistui esimerkiksi Life -lehti.
Nasa käytti Mercury ja Gemini -ohjelmia testatakseen Apollon yhteydessä käytettyä teknologiaa ja prosesseja. Noita kahta elintärkeää projektia ei saa unohtaa ikinä, kun käsitellään Apolloa.
Tähdet: **
Ensi-ilta: 12.07.2024
Ikäraja: 7
Pituus: 132 min.
Ohjaus: Greg Berlanti
Käsikirjoitus: Rose Gilroy
Teksti: Juho Kojima