Edelläkävijöiden puhelin Nokian jälkeen ja ennen iPhonea.
Work hard. Fail hard. Kaksi yksityisyrittäjää, haparoiva keksijä Mike Lazaridis (Jay Baruchel) ja laskelmoiva myyntimies Jim Ballsillie (Glenn Howerton), yhdistävät voimansa lanseeratakseen vempaimen, josta tulisi maailmanlaajuinen menestys raketin nopeudella. Mutta älypuhelinten vallankumous saavuttaa heidät huipulla.
BlackBerry on komedia, joka kertoo koukuttavasta superhypetetystä kännykästä, joka saavutti välittömästi ikonisen aseman julkkisten ja talousmogulien keskuudessa – ja joutui yhtä nopeasti roskiin, kun hype kuoli.
Noin elokuva esitellään pressisivuillaan. Mietin oikeastaan koko leffan ajan, miksi se on tuotu Suomeen. Tietenkin syynä on tuo entisaikojen jättiläinen Nokia, mutta muuten tämän harrastelijatouhulta vaikuttavan tekeleen olisi voinut jättää uppoamaan suoraan suoratoiston syvyyksiin.
Sanon noin siksi, että elokuvan tekijät myöntävät heti alussa, että kyseessä on fiktiivinen tarina, joka perustuu tositapahtumiin. Jokainen voi miettiä, mitä tuo tarkoittaa. Minulle se tarkoittaa, että tekijät antoivat itselleen luvan venyttää faktoja niin, että ne sopivat heidän keksimään tarinaan. Tässä vaiheessa arvostukseni tätä elokuvaa kohtaan laski rajusti ja lujaa.
Sinänsä ymmärrän elokuvan tarkoituksen, sillä haluttiin nostaa pieneksi mysteeriksi jääneen kännykkämerkin ympärillä olevaa nostalgiaa ja mainetta.
Elokuvana BlackBerry vertautuu melkein suoraan Amazonin julkaisemaan Air-elokuvaan, jonka ohjasi tietenkin Ben Affleck. Omalla kohdallani Air voittaa tuon vertailun ylivoimaisesti, sillä se on tehty ihan oikeasti vakavalla asenteella.
Meinaan vaan, että tästä BlackBerrystä tuli ikävä kyllä fiilis, että se oli tehty mummolan autotallissa. Se yritti liian kovaa olla itseään enemmän. Elokuva oli julkaisijan toimesta määritelty komediaksi, mutta se yritti olla liiankin hauska, ajoittain koko homma levisikin yleiseksi sekoiluksi, koska ohjaaja luuli, että vitsailulla virkistetään hieman kuivaa tarinaa. Kokonaisuus olisi toiminut paremmin ihan oikeana draamana, kuten esimerkiksi edellä mainittu Air.
BlackBerryn pahin kanto kaskessa oli se, että jokainen hahmo oli vedetty niin yli, että pahaa teki. Nörtit olivat supernörttejä, eikä heissä muita piirteitä ollutkaan, ja myyntimies oli omia hämärähommia säätävä konna, joka karjui ja kiroili kuin baari-iltaan pettynyt suomalainen mies, How original.
Näyttelijät puolestaan tekivät ihan hyvää työtä, kun otetaan huomioon tarjolla ollut materiaali. Voittopokaalin voi ojentaa Howertonille, joka otti myyntimiehen roolistaan kaiken irti. Ilman tuota kaveria koko homma olisi lässähtänyt täysin, koska kukaan muu näyttelijä ei osannut käyttää ajoittain sekoa käsikirjoitusta hyväkseen samalla tavalla.
Tämä tarina toimisi paremmin, jos siitä tehtäisiin ihan aito dokumentti.
Tähdet: *
Ensi-ilta: 01.12.2023
Ikäraja: Ei tiedossa
Pituus: 119 min.
Ohjaus: Matt Johnson
Käsikirjoitus: Matt Johnson, Matthew Miller – Jacquie McNishin ja Sean Silcoffin kirjasta ”Losing the Signal”
Näyttelijät: Jay Baruchel, Glenn Howerton, Matt Johnson, Michael Ironside, Saul Rubinek, Cary Elwes
Teksti: Juho Kojima