Cannesin elokuvajuhlilla maailmanensi-iltansa saanut Asteroid City on ikonisen elokuvaohjaaja Wes Andersonin (mm. Royal Tenenbaums, Moonrise Kingdom ja The Grand Budapest Hotel) uusin teos. Ohjaajan uniikki tyyli houkuttelee mukaan Hollywoodin toinen toistaan nimekkäämpiä näyttelijöitä – Asteroid Cityn rooleissa nähdään mm. Scarlett Johansson, Jason Schwartzman, Tom Hanks, Tilda Swinton, Edward Norton, Adrien Brody, Steve Carell ja Willem Dafoe.
Asteroid City sijoittuu kuvitteelliseen amerikkalaiseen aavikkokaupunkiin noin vuonna 1955. Joukko tiedekilpailussa kisaavia opiskelijoita ja heidän vanhempiaan on kokoontunut paikalle nuorten tähtiharrastajien tapahtumaan. Kokoontuminen kuitenkin keskeytyy mitä näyttävimmällä tavalla maailmaa mullistavien tapahtumien seurauksena.
Elokuva on ihanan epätodellinen, mutta omassa maailmassaan täydellinen. Tarinan juonessa ei ole hippuakaan järkeä, mutta itse nautinkin eniten elokuvan prosessista, joka säätelee kokonaisuutta. Juoni etenee teatterin keinoilla ja tavoilla, eikä se noudata elokuvista tuttuja kaavoja, ja sehän on aidosti virkistävää. Samalla katsoja tietää alitajunnassaan, että kyse on teatterista, mutta erikoisesti rakennettu juoni varmistaa sen, että katsoja uppoutuu elokuvan maailmaan.
Elokuvassa käytetyt lavasteet ovat huomattavan pahvisia ja ohuita, mutta nekin tukevat Andersonin haluamaa prosessia. Hän päästää katsojan tietyllä tavalla keskelle elokuvan tai näytelmän tekoprosessia, mutta kuitenkin niin, että vain osa kulissien takana pyörivistä rattaista näkyy.
Samalla katsojaa siirrellään itse tarinan todellisuuden ja kulissien takaisen maailman välillä. En ole tottunut tuollaiseen tyyliin, joten siihen mukaan pääseminen vei aikaa, ehkä hieman liikaa. Pari kertaa siirtymä näiden kahden maailman välillä tehtiin hieman yllättäen ja töksähtäen. Tuo aiheutti illuusion hajoamiseen.
Elokuvan näyttelijät sopivat rooleihinsa todella hyvin. Jotenkin käsikirjoitukseen valittu hidas ja pysähtelevä tyyli tuo mieleen Aki Kaurismäen tarinat, joissa sanotaan pari sanaa minuutissa. Tältä osin on nostettava esiin kaksi näyttelijää. Scarlett Johansson ja Jason Schwartzman, jotka nähdään elokuvan pääosissa. Augie (Schwartzman) on valokuvaaja, joka löytää itsensä ja hieman erikoisen perheensä Asteroid Cityn kahvilasta, jossa istuskelee myös elokuvatähti Midge (Johansson). Augie nappaa tähtösestä kuvan ilman lupaa. Niinpä kaksikon välille syttyy tietynlainen suhde.
Tuo suhde kuvaa hienolla tavalla tätä elokuvaa. Kaksikon välinen kanssakäyminen on samaan aikaan todella jäykkä ja keinotekoinen, mutta kiehtovaa. Näyttelijät ovat todellakin ymmärtäneet kohtauksiensa ympärille rakennetun prosessin, joka yhdistelee teatterin ja elokuvan tehokeinoja.
Augien lasten rikkaana ukkina nähtävä Tom Hanks on nykyisin hieman erikoinen tapaus. En saa karistettua ajatusta siitä, että valkokankaalla on Hanks. Hän ei enää pysty sulautumaan rooleihinsa samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Elokuvassa nähdään myös yksinäinen avaruusolio. Täytyy myöntää, että kohtaukset, joissa kyseinen olio nähtiin, olivat jo liiankin erikoisia.
Tähdet: ****
Teksti: Juho Kojima