Atomipommi räjäyttää Tokion kolmannen maailmansodan aikana 16. heinäkuuta 1988. 31 vuotta myöhemmin uudessa Neo-Tokiossa moottoripyöräjengiläinen Kaneda saa selville, että hänen entisestä ystävästään Tetsuosta on tullut verenhimoinen murhaaja, jolla on telekineettisiä kykyjä. Tämän seurauksena hän liittyy hallitusta vastustaviin terroristeihin, jotka etsivät mystistä Akiraa, jonka telekineettiset kyvyt ovat suuremmat kuin Tetsuolla. Myös Tetsuo, joka haluaa suurilla voimillaan saada vihdoin kunnioitusta, alkaa jäljittää Akiraa, jottei kukaan voisi pysäyttää häntä.
Kyllä se vaan on niin, että japanilaiset osaavat tehdä loistavia animaatioita. Katsuhiro Ôtomon ohjaama Akira on tästä todella hyvä esimerkki. Ruudulla ei ole tylsää hetkeä, vaan tarina kulkee koko ajan eteenpäin todella tehokkaasti.
Epäilen myös, että länsimaista ei löydy kovinkaan montaa käsikirjoittajaa, jotka osaisivat tai uskaltaisivat yhdistellä tarinaansa esimerkiksi moottoripyöräjengit, kolmannen maailmansodan jälkeisen maailman ja pienen ripauksen yliluonnollisia voimia, mutta Izô Hashimoto uskalsi, ja ohjaajan kanssa syntynyt tarina hivelee sekä korvia että silmiä. Totesin myös ilokseni, että Internet Movie Databasen mukaan ohjaaja Katsuhiro Ôtomo kehittelee tällä hetkellä jatkoa Akiralle.
Nykyiset animaatioelokuvat, jotka tehdään pitkälti tietokoneilla kalpenevat Akiran tyyppisen elokuvan rinnalla. Projektin taiteellisen johtajan Toshiharu Mizutanin johdolla syntynyt animaatio on lähes maagisen kaunista. Jokainen piirretty viivakin on tarkkaan harkittu. Lopputulos on todella inhimillisen ja persoonallisen tuntuinen, toisin kuin tietokoneilla tehty metritavara, joka perustuu pelkästään ykkösiin ja nolliin.
Löysin itse Akiran ensimmäisen kerran Shôji Yamashiron säveltämän musiikin kautta. Todella kekseliäs ja rytmikäs musiikki vei suorastaan jalat alta. Yksi asia, josta Akira on todella hyvä esimerkki, on tapa, jolla musiikki tukee tarinaa. Musiikin paikat ja käyttö on harkittu todella tarkkaan, eikä musiikki missään vaiheessa häiritse kerrontaa, vaan täydentää sitä suorastaan hypnoottisella tavalla.
Akira on yksinkertaisesti mestariteos! Sen voi hankkia esimerkiksi Applelta.
Teksti: Juho Kojima
Juonikuvaus: Wikipedia