Tein päättyvällä viikolla arvostelun uudesta Avatarista. Kuten tekstistä kävi ilmi, niin en antanut leffalle kovinkaan hyvää arvosanaa, muuten kuin teknisen suorituksen osalta.
Minulla on joskus tapana kierrellä lukemassa/katsomassa muidenkin kriitikoiden arvosteluja. Tällä kertaa päädyin kuuntelemaan amerikkalaisen Kristian Harloffin mielipidettä, joka erosi melkoisesti omastani, and by the way, that`s fine. Tämän jälkeen sorruin itse rikkomaan netin sääntöä NUMERO YKSI. YouTuben kommentit ovat kuin suo, johon ei pitäisi ikinä upota. Päätin olla todella järkevä ja kirjoittaa kommentin, etten pitänyt elokuvasta, ei olisi pitänyt.
Tuloksena oli viestiketju, jossa minulta penättiin, että miten voin olla niin idiootti, että uskallan sanoa jotain noin kamalaa kaikkien aikojen parhaasta elokuvasta. ”Järkevänä” ihmisenä vedin herneen nokkaani, ja soppahan oli valmis. Sain ainakin hyvän opetuksen siitä, että YouTubessa ei kannata sanoa mitään.
Rupesin miettimään, että milloin minusta/meistä on tullut niin helvetin tyhmiä, ettemme kestä erilaisia mielipiteitä. Luulin, että oma sietokykyni olisi korkeampi, mutta olin näköjään väärässä. Lupaan parantaa tapani.
Samalla haluan muistuttaa kaikkia siitä, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, vaikka se olisikin täysin erilainen kuin esimerkiksi omani. Elokuvat ovat jokaiselle ihmiselle henkilökohtainen kokemus, ja jokaisessa meistä syntyy täysin uniikki katselukokemus, joka on kaikille juuri se ainoa oikea.
Tulen jatkossakin kirjoittamaan rehellisesti oman mielipiteeni. Teidän, lukijoiden, ei tarvitse olla kanssani yhtään samaa mieltä. Minua saa ja pitääkin haastaa, koska se on kuulkaas kriitikon elämän iloisin hetki, kun jostain aiheesta lävähtää käyntiin kunnon räväkkä ja värikäs keskustelu.
Teksti: Juho Kojima