Koskenlaskijan morsian (1937)

Valentin Vaalan vuonna 1937 ohjaama Koskenlaskijan morsian perustuu Väinö Katajan samannimiseen romaaniin vuodelta 1914. Tämän historiallisen elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun loppupuolelle, körttiläisyyden värittämään Tornionjokilaaksoon.

Elokuva sai ilmestyttyään kiitosta paitsi omintakeisesta, symbolistisesta kerronnastaan, myös varsin onnistuneista toiminnallisista koskenlaskukohtauksistaan, jotka on kuvattu sijaisnäyttelijöiden voimin Mankkalassa, Iitissä. Tematiikkaan liittyy keskeisesti aikakaudesta toiseen ajankohtainen sukuviha sekä suomalaisessa agraariyhteiskunnassa varsin voimakkaastikin vallinneet ristiriidat tukkilaisten ja maanviljelijöiden välillä. Koskenlaskijan morsian ei parhaalla tahdollakaan lukeudu Vaalan onnistuneimpiin ohjaustöihin, sillä näyttelijät sortuvat ylinäyttelemiseen ja paperiseen, varsin epäaitoon dialogiin.

Valentin Vaala toi lähes 40-vuotisen uransa aikana valkokankaalle useita suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksia.

Koskenlaskijan morsian

Juoni

 

Elokuvan tapahtumat saavat lyhykäisyydessään alkunsa siitä, kun taloudellisen ahdingon kourissa kamppaileva Paloniemen isäntä Heikki saa päähänsä ratkaista ongelmansa naittamalla poikansa Juhanin suuren Nuottaniemen talon rahakkaalle perijälle Hannalle. Asetelman taustalla Nuottaniemen isäntää Iisakkia kalvaa kuitenkin epäilys siitä, että Paloniemillä on ollut muutakin kuin viattoman sivustakatsojan rooli koskenlaskuonnettomuudessa, jossa Nuottaniemen ainokainen poika on hukkunut.

Naima-aikeet ovat kuitenkin vastatuulessa myös siksi, että Hanna on rakastunut Antti-nimiseen koskenlaskijaan. Körttiläisyhteisö tuo elokuvaan voimakkaan paatoksellisen aspektin ja uskonnon keskeinen merkitys on läsnä myös jokapäiväisessä elämässä.

Koskenlaskijan morsianta tähdittävät aikansa kuumat elokuvatähdet, joihin lukeutuivat luonnollisetsikin Jalmari Rinne, sekä valkokankaan legendaarisiin lemmenpareihin lukeutuneet Tauno Palo ja Ansa Ikonen.